Nyt kun harjoitustyöt on palautettu ja aihe on puhki koluttu blogissa jo aiemmin, on vuorossa asiaa vähän yleisemmällä tasolla. Viimeisen kerran blogi -kirjoituksen uhraan siis kahdeksannelle harjoituskerralle (hyvän uusmedia- ja PowerPoint-esityksen ominaisuudet), ja kurssin pakettiin pistämiselle.

Omaa esitystä on monesti vaikea itse kritisoida, mutta näin jälkikäteen huomasin, että joitain asioita olisin voinut tehdä toisin. Tekstin määrä olisi voinut tiivistää, animaatioita vähentää ja jopa yhden sivun jättää esityksestä pois ja liittää sen tiedot paremmin työn "kuvakertomukseen."

Hyvä uusmedia-esitys on kohdeyleisön mukaan tehty esitys, sillä jos ei pidä mielessä kohderyhmää, esitys ei varmasti kosketa katsojaa. Siinä on myös selkeä ja yhdenmukainen tarina tai juoni eikä esitys lähde esittelemään ylimääräistä asiaa, joka ei varsinaiseen sanomaan kuulu. Myös kuva, ääni ja animaatio kaikki kuuluvat uusmedia-esitykseen, mutta niiden turhaa käyttöä tulisi varoa, jotta itse sanoman ymmärtäminen ei estyisi. Pakko ei siis ole ääntä ja animaatiota käyttää. Sanoman perillemenosta viestinnässähän on perimmiltään kyse. Hyvillä, aiheeseen sopivilla kuvilla tekstin määrää voi kuitenkin vähentää.

Koska uusmedia mahdollistaa sen, että esityksen voi katsoa omassa rauhassa valitsemassaan paikassa, tulisi useiden eri medioiden tarjoamia mahdollisuuksia käyttää hyväksi. Taustamusiikki taustalla voi sopivasti käytettynä vedota ihmisten tunteisiin ja vahvistaa viestintää. Eikä esitys suinkaan saisi olla tasapaksu, vaan on hyvä pitää katsoja hereillä lisäämällä esitykseen entropian avulla yllätyksellisyyttä, ei kuitenkaan liikaa ettei esityksestä tule sekava. Myöskin eräässä harjoitustyössä käytetty interaktiivisuus on erinomainen tehokeino muuntaa passiivinen esityksen seuraaja aktiiviseksi, jolloin on varmaa, että esityksen sanoma menee perille ja sen muistaakin pidempään kuin passiivisen esityksen tarjonnan.

Työhön valittujen elementtien käyttö riippuu kuitenkin itse esityksen aiheesta, joten on vaikeaa antaa tyhjentävää vastausta siihen: mikä on hyvä uusmedia-esitys? Liika voi olla joskus hyvästä ja joskus taas ei.

Mitkä sitten tekevät PowerPoint esityksestä hyvän? Pitkälle samat asiat kuin mistä kirjoitin yllä, mutta kaikkihan riippuu itse työvälineestä. PowerPoint on yksinkertainen väline luoda esityksiä, ja sellaisena esityksetkin pitäisi pitää, ellei ole sitten loistavaa kykyä estää esitystä menemästä liian sekavaksi. PowerPoint esityksen olisi suotavaa olla yhdenmukainen ja selkeä ulkoasultaan, jotta esityksen seuraamisesta ei tulisi vaivalloista tekstin tihruttamista. Tekstin määrä pitäisi siis saada pidettyä kurissa ja asiat esitettyä tiiviisti mutta ymmärrettävästi. Turhaa animaation käyttöä tulisi myös harkita, sillä se helposti vetää mielenkiinnon väärin asioihin. Kuitenkin, jos animaation avulla kertoo viestimänsä asian, on se mielestäni mahtava ja piristävä esityskeino.

Huomaankin siis rikkoneeni montaa periaatetta, mutta mennyt on mennyttä. Kurssi oli mukava ja työmäärä sopiva. Tällaista suoritustapaa toivoisi käytettävän myös muissakin kursseissa, sillä kurssipäiväkirjaa tehdessä todella oppii asioita, eikä niitä vain tule opeteltua paniikissa ulkoa niin kuin tenttiä varten.

Harjoitustyössäni pyrin siihen, että sanoma jota aion välittää, herättäisi ihmiset ja saisi ihmiset tajuamaan, että skientologia ei ole hyvästä heille. Se ei kuitenkaan pyri tähän tavoitteeseen saarnaamalla tai liian vakavalla otteella. Päinvastoin, se pyrkii leimaamaan skientologian naurunalaiseksi, jonkinasteisen parodian keinoin. Työ pyrkii ikään kuin kuvastamaan skientologien ylimielisyyttä aina sitä käsittelevien kuvien ja siitä kertovien totta olevien tekstien kautta.Tämän vuoksi työ näyttää jokseenkin vaikeasti vakavasti otettavalta. Ulkoasu on vähän karkkimainen ja lapsellinenkin, kuten itse aihekin =).

Koska kuvat ovat internetistä haettuja, niin työhön on aika vaikea lisätä oman käden jälkeä, ainakaan suuremmassa määrin. Mutta kuitenkin kuvien valinnassa se ehkä tulee ilmi…varsinkin taustan, sillä olen aina pitänyt taivas- ja pilvikuvista. Sen lisäksi ehkä sellainen vähän vähemmän vakava ote aiheeseen ja esityksen parit välikevennykset kuuluvat tähän kategoriaan. Lisäksi oma jälki näkyy varmastikin eniten siinä, että jaarittelen ehkä liikaa joillakin dioilla.

Itse esitys rakentuu siten, että ensiksi on muutama sivu johdatusta: historiaa ja uskomuksia. Tämä antaa esityksen seuraajalle pohjan tuleville kalvoille, jotta hän katsoisi asiaa esityksen laatijan haluamalta näkökannalta. Tämän jälkeen alkaa itse asian käsittely, jonka juonta kuljetetaan eteenpäin pienillä vihjeillä, jotka antavat katsojalle vinkkejä mitä tuleman pitää. Välillä tarjoilen esityksen seuraajalle hengähdystauon kuvakertomuksen ja pohdiskeltavien kuvien muodossa. Itse tarina soljuu eteenpäin luonnollisesti lähtien siis liikkeelle aloituskalvon heittämästä kysymyksestä: skientologia elämäntarkoituksena? Sen jälkeen pohjatietojen kautta juoni kuljettaa katsojan uskomuksien kautta pohtimaan skientologin elämäntarkoitusta ja lopuksi heittää pallon katsojalle, jonka vastuulle jää pohdiskelu: onko skientologia SE asia elämässä, johon kannattasi lähteä mukaan ja jolle omistaa elämänsä. Juonena on siis, että katsoja itse oivaltaa skientologian humpuukiksi pienen johdattelun avulla, ilman että esitys sitä suoraan sanoo.

Pyrin valitsemaan kuvat kalvojen aiheiden mukaan. Esimerkiksi aloitussivulla yritän saada aikaan kristinuskon ja skientologian vastakkainasettelua ja viimeisen sivun "ovi-kuva" symboloi mm. esityksen päättymistä ja skientologien pelin henkeä: sisään helppo päästä, mutta ulos ei. Kalvojen kuvien sommittelu tapahtui kyllä varsin paljon intuitioon tukeutumalla. Koska halusin, että ihmiset saavat naurettavan kuvan skientologiasta, laitoin työhöni karkkimaisia värejä ja stereotyyppisiä viittauksia scifi-juttuihin. Kalvojen otsikko-fonteiksi valitsin hieman koristeellisemman fontin, sillä skientologien viralliset web-sivut ovat aika koristeelliset myös. Myös koko esityksen värimaailma viittaa http://www.scientology.org/ värimaailmaan. Myös fonttien tyyli on sopusoinnussa kyseisen sivuston kanssa.      

 Tällä kuudennella harjoituskerralla piti työstää työtä eteenpäin ja miettiä miten aihe, jota työstän kerrottaisiin ja viestittäisiin yleisölle. Nyt tilanne on sellainen, että olen päättänyt muuttaa harjoitustyöaiheeni, sillä aiemmassa blogi-entryssä esittelemäni aihe koki kylmän vastaanoton viime viikon harjoituksissa. Työn ei tarvitsekaan (tai saa) olla perinteinen esitelmätyyppinen aikaansaannos, vaan nyt pääosan nouseekin itse työn sanoma, jonka haluaa välittää tietylle kohdeyleisölle.

 

Uutena aiheena on siis skientologia ja mihin se pyrkii. Tämän aiheen valitsin skientologi Tom Cruisen toilailujen innoittamana ja aion tehdä siitä siis arvatenkin kritisoivan paketin koskien skientologiaa ja skientologien uskomuksia. Maailmassahan on paljon hulluutta ja erilaisia lahkoja, joten ajattelin, että voisin tehdä ehkäisevän valistuspaketin, joka toimisi yleissivistävänä info-pakettina skientologiasta ja samalla estäisi potentiaalisia ihmisiä hurahtamasta siihen.

Siis voisiko sanoa, että kohdeyleisönä on pääasiassa henkisesti hukassa olevat ihmiset ja myös ihmiset, jotka ovat muuten kiinnostuneet oppimaan lisää skientologiasta.

Koska raha pyörittää maailmaa, niin skientologia ei ole poikkeus siinäkään suhteessa. Päinvastoin. Työn sanomana onkin se, kuinka joidenkin ihmisten (skientologien) elämän tarkoituksena on vain kerätä varallisuutta, pyrkiä jumalalliseen asemaan ja tuhota muut, jotka heidän mielestään vahingoittavat heitä. Juonena voisi toimia skientologien oma juoni: kuinka he riistävät hyväuskoisia ihmisiä. Kalvot toisivat tämän ilmi lähtemällä liikkeelle ensin skientologian historiasta. Seuraavaksi ne voisivat kertoa sen perustajasta, "uskon" hinnoista, tavoitteista, moraalisista opeista ja skientologian kannattajista ja ehkä jopa heidän kohtaloistaan. Työ siis tulee olemaan aika suoraviivainen ja esityksen loputtua katsoja toivottavasti on oppinut nyt tuntemaan skientologin elämän tarkoituksen ja tajuaisi, että se ei voi olla hyvää oman elämän kannalta.

Tämä työ mitä luultavimmin ei tule olemaan kovinkaan objektiivinen tai vakava, vaan pyrkii kritisoimaan skientologiaa ja tuomaan julki sen naurettavuuden. Koska kaikilla ihmisillä ei varmastikaan ole vielä selvää käsitystä, mitä skientologia on, niin stereotypioiden käyttö on aika hankalaa. Mutta stereotyyppiset scifi-hörhö vertaukset voisi liittää mukaan. Intertekstuaalisuutta voisi käyttää, ehkä laittamalla linkkejä kalvojen aiheisiin.

Kuvilla on todella suuri merkitys tässä työssä, sillä ne luovat tunnelmaa ja kertovat skientologiasta enemmän kuin tuhat sanaa. Myös symbolismi astuu osittain kuvaan kuvien käytössä, sillä esim. yksi kuva peilaa erästä skientologia jumalallisessa asemassa. Muu visuaalisuus, kuten värit, määräytyvät kuvien värimaailman perusteella. Tekstiä tuskin tulen laittamaan hirveitä määriä, sen näkee sitten. Tiivistettyä tietopakettia tässä lähinnä ajattelen. Esittämisen eri keinoja yritän toki käyttää, lähinnä tsuumausta voisi kokeilla etusivulla, jossa skientologien risti ilmestyisi esiin näkymättömistä. Ääntä tuskin tulen vieläkään käyttämään.

En ikinä olisi uskonut, että TOLlilla olisi näin syvällisiä aiheita pohtivia kursseja. Ja kun ne pohtivat kurssit ovat kuitenkin harvassa, niin eikö se sitten ole sama ottaa pohdittavaksi ihmiskunnan vanhin ja suurin kysymys. Viidennen kerran UMV:n harjoituksissa tuli siis kotitehtäviksi siis pohtia harjoitustyöhön ideoita ja sen rakennetta.

Elämän tarkoitus? Sitä moni pohtinut on menettänyt järkensä (ja ohikiitäneen elämänsä). Ei edes vuosituhansia jatkunut pohdiskelu ole tuonut ihmiselle yksiselitteistä vastausta kysymykseen. Vastaus riippuu aivan täysin henkilön sisäisestä ajatusmaailmasta, moraalikäsityksistä ja tavasta, jolla hän katsoo maailmaa. Kuitenkin, huolimatta aiheen subjektiivisuudesta, yritän käsitellä harjoitustyötä mahdollisimman objektiivisesti ja pyrin pitämään omat mielipiteeni erilläni aiheesta. Viestinnän yksi perusideahan on, että pysytään aiheessa mitä halutaan välittää.

Harjoitustyön hahmottelu tähän on vielä jokseenkin vaikeaa, sillä se on päässäni hajanaisina idea-saarekkeina. Mutta…voin kuitenkin vähän valaista mitä kautta ajattelin lähteä tarkastelemaan kysymystä.

Koska kysymys ”elämän tarkoitus?” on paljon laajempi kuin nykyajan ihminen ajattelee sen olevan (mm. Wikipedian tarjoamat elämän tarkoitukset: rahaa ja jumalaksi jumalan paikalle), niin ajattelin itse ottaa hieman enemmän laajuutta asian käsittelyyn. Kysymyshän perimmältään ei koske ihmisen omaa pyrkimystä, vaan laajempaa kokonaisuutta, esimerkiksi näitä kysymyksiä: ”miksi kaikki on?” ja ”mitä elämän jälkeen?”.  Kohdeyleisö on työssäni aika laaja, sillä työ kertoo elämän kysymyksistä useammasta kuin yhdestä näkökulmasta.

Ajattelin lähteä purkamaan kysymystä jakamalla sen karkeasti kahteen osaan: jumalallinen katsontakanta ja ei-jumalallinen katsontakanta eli tiede. Tiedehän on sitä mieltä, että elämä on kehittynyt evoluution vuoksi ja sen pääasiallinen tarkoitus on kehittyä yhä edelleen, kunnes loppu tulee. Uskovaisella ihmisellä mielipiteet eroavat taatusti tästä näkökannasta ja hän uskoo siihen että ihminen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa elämän jälkeiseen olotilaan. Tästä saakin makoisan vertailun aikaiseksi, koskien ihmisen olemassa oloa: kone vs. jumalallinen olento. Koska siis aion käsitellä asiaa karkeasti ottaen ateismin ja teismin kannalta, niin ajattelin ottaa myös eettiset kysymykset mukaan esitykseen ja pohtia molempien osapuolien elämän arvoja ja voiko elämä olla arvokasta ilman uskovaisten vaalimia ohjenuoria. Lopuksi kiinnostava seikka on varmastikin se, että onko ihmisellä mitään mahdollisuutta vaikuttaa elämäänsä loppujen lopuksi, vai onko se vain illuusiota, kuten matemaatikko Stephen Wolfram on määritellyt. Myös ID:n eli Intelligent Designin voisi ottaa mukaan.

Harjoitustyö tulee olemaan ehkä seuraavanlainen: teismin ja ateismin +(tiede mukaan) uskomukset ja mihin eri osapuolet pyrkivät, mitä ne kuoleman jälkeen meille lupaavat tapahtuvan ja miten meidän pitäisi elää saavuttaaksemme tavoitteen. Kuvia tulee olemaan varmasti paljon ja tekstiä ei niinkään paljon. Ajattelin kuvamaailmaksi jonkinlaista vanhan taiteen ja modernien kuvien käyttöä, luomassa eroa vanhan ja perinteisen uskonnon ja vähemmän uskonnollisen modernin tieteen välille. Värimaailma olisi täten luultavasti lämmin: mm. tumman vihreää ja viinin punaista …saapi nähdä. Ääntä ja animaatiota tuskin tulen tähän työhön liittämään.

Lopuksi alla olisi pari aiheeseen ja harjoitustyöhön sopivaa lausahdusta:

• Elämän tarkoitus on elämä itse. – Goethe

• Men are probably nearer the central truth in their superstitions than in their science.  ~Henry David Thoreau

Jo neljäs harjoituskerta...kyllä aika rientää nopeaan. Tällä kertaa aiheena oli intertekstuaalisuuden pohtimista eri medioiden maailmoissa, uutisten rakenteen ja eri genrejen tarkastelua. Kirjoitimme uutisen käyttäen hyödyksi uutismallin tarjoamaa apua (mitä, missä, milloin, miten, miksi ja kuka) ja kotitehtäväksi jäikin sen muuttaminen itsenäisesti uuteen muotoon representaatiota käyttäen.

 

Ennätyskala vei miehen Patosjärvellä

 

Kahden työttömän paikkakuntaisen miehen kalastusretki oli päättyä surullisesti eilen Patosjärvellä. Viinaksia nauttineet, perheettömät päälle kolmekymppiset miehet olivat veneilemässä lapsuusajoista tutulla järvellä mutta turvallisuutta ei ollut otettu huomioon, sillä pelastusliivejä ei ollut. He kokeilivat itse tehtyä jousipyssyvirveliä, joka ampui vieheen n.60 metrin päähän. Saman tien suuri kala tarrasi kiinni syöttiin ja 33v. mies nousi veneessä ylös tarkastelemaan tilannetta. Miehen hätäilyn lisäksi toinen mies (34.v) roiskaisi airolla vettä hänen päälleen ja tämä johti seisoneen miehen veneestä putoamiseen ja koko kaksikko oli joutua veden varaan. 

Vettä ei miehen onneksi ollut kuin kaulaan asti ja hän jatkoi kalan väsyttämistä. Veneessä ollut mies sitoi veden varassa olevan ankkuriköyteen kiinni ja lähti soutamaan rannalle. Syyskuun hyinen vesi kuitenkin teki tehtävänsä ja kastuneen miehen alkaessa kohmettua paikalle täytyi hälyttää matkapuhelimella pelastushelikopteri Sepe, joka kiidätti heidät lämpimään. Vaikka olikin niin, että pyydettävä oli pyytää pyytäjän, järven ennätyskala, 13,5-kiloinen taimen, saatiin nostettua järvestä ja kirjattiin kaverusten nimiin.

Kotona kaveruksia varmaankin odottaa hauskoja keskusteluja kokemastaan reissusta äidin taimenruokien äärellä ja kylällä tarinat saadun taimenen pyyntitavasta vaihtelevat.

 

STT = stereotypia

…………………………………………………………………………………………………………………………………

 

Pera ja Masa ovat suomalaisen, syrjäisellä maaseudulla asuvan, puna-valkoraitaiseen flanellipaitaan pukeutuvan, kaljamahaisen, äidin helmoissa asuvan miehen ruumiillistumia. Voin melkein ”sieluni silmin” =D nähdä vanhan, sodan jälkeen rakennetun puutalon kamarin haprastuvat, vaalean vihreät ja kukkakuvioiset tapetit ja myöskin sen vanhan kamiinan, joka seisoo kylmänä huoneen nurkassa; huoneen, jossa ei ole muita huonekaluja kuin vanha sänky, kirjahylly ja pöytä tuoleineen ikkunan edessä ja ehkä seinällä juliste Pamela Anderssonista. Van Goghin maalauksen sijaan siis.

Pera ja Masa ovat uutisen mukaan työttömiä ja siten jokseenkin vähävaraisia ja eikä heillä ole mahdollisuutta parantaa mainittavasti tilannetta sillä heidän asuinpaikkakuntansa ei varmaankaan tarjoa töitä tarpeeksi. He myös rakentelevat kalastusvälineensä itse, johtuen ehkä rahapulasta. Heillä on myös paljon vapaa-aikaa, jonka he käyttävät kalalla kulkemiseen ja samalla maailman parantamiseen viinan avulla. Heidän uskaliaat tapansa (ilman liivejä vesillä viinan kanssa) kertovat myös sen, että he eivät välttämättä koe elämää elämisen arvoisena; heillä ei ole perhettä eikä elämänkumppania, jonka kainaloon käpertyä takkatulen ääressä. Asiaa ei myöskään varmaan auta seikka, että he asuvat yhä äitiensä luona huolimatta yli kolmenkymmenen vuoden iästään.